...mä alotan sillä miten mä tänne päädyin. Mä en ihan muista sitä aikajanaa keväältä mut mä olin yhessä hankeessa mukana. Se oli kaupungin tekemä juttu ja tosi positiivinen. Sielt kautta mä sain tietää tän mestan ja nyt mä oon täällä.
Tääl oli sellanen työttömien tupa, siel mä olin ennen. Siel mä tutustuin porukkaan. Siel oli sellanen yks tyyppi joka on vähä hitaasti lämpenevä, mä kysyin siltä et lähetkö mukaan tänne. Mä sit toin tänne sen. Sit tääl on ihan mukava jutella ihmisten kanssa. Tosi erinlaisii, en oo semmosii ihmis kohtaloihin törmänny niinku täällä. Must on hyvä et on tällänen paikka.
Sit mä vaa päätin et juttelen ihmisten kans. Ei mul oo mitää koulutusta siihe. Mut ehkä toisille se pelkkä jutteluki jo auttaa. Vai?
Mä oon tehny ite keksintöjä aina ja oon sellanen kiertotaloushenkinen. Oon sellases työtoiminnassa, mis me kaikki ollaan saman henkisiä. Siel on hyvä tsemppi ja ilonen meininki. Semmoset mestat mis pääsee toteuttaa itteään nii ne on hyvii mestoi.
Mul on ammatillinen koulutus, intti ja pitkä pätkä työttömänä sen jälkee. No sit tuliki lama. Rakenneltiin frendien kans autoi mist sai sitte massit. Naimisissa ja erosin. Sit tapasin uuden ja erottii.
Oommä kaikenlaist työtä tehny. Ei mul mitää huume taustaa oo. Mä teen vapaaehtoistyötä, käyn hakee tutuilta tavaraa ja vien hyväntekeväisyyteen. Mun kämppä on kyl eräänlainen kierrätyskeskus. Mä oon työtön mut en toimeton.
Mul on huumeisiin kyl ollu aina kielteinen asenne. Yks tuttu on kuollu niihin, sillonku mä olin kakskyt.
Kyl noitten kela juttujen kans joutuu taistelee. Onneks työkkärist on saanu hyvin apuu. Ja täält näilt ohjaajilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti